Keväältä terveiset!

 

Blogissa ja Instan puolella on tullut vietettyä hiljaiseloa. Ilmeisesti somettamisen vähyys korreloi käänteisesti tosielämän tapahtumien runsauden kanssa. Lopputalvi ja alkukevät on ollut täynnä säätöä joka rintamalla- töissä, lasten harrastuksissa ja omissa projekteissa. Muutamia henkisesti raskaita tapahtumia, kuten jo iällä olleiden läheisten siirtymisiä tuonpuoleiseen on surtu ja järjestelty maallista omaisuutta eteenpäin. Lasten uusista taidoista ollaan iloittu, mutta myös huomattu, että lasten kasvaessa kasvavat myös huolet ja murheet.

 

Somehiljaisuudesta huolimatta myös pientilan remppahommissa ollaan edetty, pikkuhiljaa, niin kuin pitikin. Alakerran ikkunat on kunnostettu (Lue: Ikkunoiden kunnostusta), ikkunankarmeista poistettu maalit, kunnostetut sisäovet on paikoillaan ja muutama siivous-kaatis-romujen kuskauskeikka tehty. Tuvasta on poistettu tapetit ja uudet valittu. Kovalla kiireellä tehty saniteettitilojen saneeraus suoritettu (Lue: Maailman-nopein-vessaremontti). Saunasta on purettu lauteet ja siirretty kiuas pois ja todettu tilassa remontintarve. Ulkovuoren pahiten irtonaiset kohdat on sahattu irti ja muutama lahonnut kohta katsastettu. Vauriot ovat minimaalisia talon oletettuun ikään nähden. Tiilikatolle on ruiskutettu sammaleenpoistoaine, joka ei vielä ole poistanut mitään, mutta sai kyllä aikaan rajun reaktion tyttäressämme: 5-vuotiaalta pääsi kova itku, koska ”sammal on elävää ja ei eläviä saa tappaa!”.

Elävien tappamisesta päästäänkin kömpelöllä aasinsillalla pääsiäiseen. Pitkäperjantaina vietettiin ensimmäistä yötä torpassa. Vielä ei voida puhua aivan luksusluokan mökkimajoituksesta, mutta pärjättiin kuitenkin. Puuhellalla ruoanlaitto kahdelle aikuiselle on jopa melko mukavaa ja sillä keitetty aamupuuro on samettista!

Pääsiäisen agendalla oli rapsutella sisätiloja, mutta huomio herpaantui ja Sirke päätyi siivoamaan puuvajan, jotta saisi tilan kesäkanalalle.  Antin mielestä valtavan roska- ja risukasan polttaminen oli ”miehekästä ja järkevää”, joten ad.hoc pääsiäiskokkoa sai haistella Pitkällä-Sepällä asti.  Kahdeksan tuntia kipinävahtina ja opintovapaalla oleva palomies oli saanut viettää mielekästä laatuaikaa elementtinsä parissa riittävästi.

Kipinää on sinkoillut myös tulenarasta aiheesta nimeltä tuvan sisäkatto. Lähes eeppiseksi muodostunut ”mitähän tälle tehdään?” pohdinta ansaitsee oman bloggauksensa, joten siitä lisää myöhemmin. Lähes huomaamatta on jo melkein kesä- ja pikkuhiljaa hommat laajenevat kohti ulkotiloja. Seuraavaksi vuorossa tilan lohkominen!

Palataan pian.