Maalaustalkoot (sisältää kaupallista yhteistyötä Uulan kanssa)

Tältä talo näytti, kun se ostettiin (lapset eivät kuuluneet kauppaan).

Puukorjaukset tehtiin mahdollisimman paljon vanhaa säästäen.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna pidimme perinteiset punamultaustalkoot. Talkoiden tavoite oli yksinkertainen: maalata koko talo. Talkooväeksi kutsuimme puolen tusinaa reipasta kaveriamme, joten odotukset onnistumisesta olivat korkealla.

                           

Ennen maalausta tehtiin ulkovuoreen tarvittavat puukorjaukset periaatteella ”vain rikkinäinen korjataan”. Laudoitus oli säilynyt yllättävän hyvänä. Korjauksia tarvittiin lähinnä etelänpuoleisella sivulla. Talo on aiemminkin maalattu punamultamaalilla eli keittomaalilla, mutta siitä on vierähtänyt oletettavasti useampi vuosikymmen. Silloin maali oli tietysti itse keitetty, maalin valmistukseen tarvittavia aineita oli vieläkin ladossa jemmassa.

Maalattu talo on särmä. Ikkunasmyygit, nurkka-
                          ja otsalaudat vielä valkoisiksi. Ja ovi keltaiseksi.

      
Emme kuitenkaan alkaneet keittää maalia itse, vaikka se hauskaa olisi ehkä ollutkin. Syitä oli kaksi: 1. Itse keitetty maali ei säily kuin pari päivää, joten juuri talkoopäivänä pitäisi varmuudella olla poutakeli. 2. Itsekeitetyn maalin sävyä on vaikeampi hallita, ja meille ”oikealla” sävyllä oli merkitystä. Siispä valitsimme valmiin maalin Uulalta. Sävyn etsimme itse muutaman koemaalauksen avulla. Koska pidimme Faluninpunaista (Uulalla sävynumero 42) liian tummana ja Italianpunaista (nro. 40) liian vaaleana, päädyimme sävyyn, jossa sekoitettiin puolet Falunia ja puolet Italiaa. Syntyi siis Kuhmalahdenpunainen (sävy 41).

Maalin sävytyskokeiluita navetan seinässä.
Oikeanpuoleisin Kuhmalahdenpunainen, sävy 41.

Falunin- ja Italianpunaista voi sekoittaa
keskenään, jos ei valmis sävy miellytä.

Pienehköön taloon kului maalia
vajaa 40 litraa.

Se, että maalina käytettäisiin juuri punamultamaalia, oli itsestäänselvyys; talo oli aiemminkin sillä maalattu ja maalin ominaisuudet sopivat parhaiten hirsirunkoiseen taloomme. Keittomaalien vesihöyryn läpäisevyys on erittäin hyvä. Sen pitää ollakin, sillä ulkovuorilaudoitus on naulattu kiinni hirsirunkoon ilman tuuletusväliä, jolloin maali ei saa muodostaa höyrytiivistä kalvoa. Seinärakenne pysyy rakennusfysikaalisesti toimivana, kansankielellä hengittävänä. Tämä asia on tärkeää kaikkien vanhojen talojen remontoijien ymmärtää. Arkkitehti Pekka Saatsi avaa asian ymmärrettävästi blogitekstissään: https://www.saatsi.fi/blogi/mita-tarkoittaa-hengittava-rakenne/

                           

Toinen punamultamaalin hyvä ominaisuus on sen hyvä tarttuvuus ja päällemaalattavuus. Alkuvalmisteluksi ennestään keittomaalilla maalatulle pinnalle riittää, että pölyt ja hämähäkinseitit harjataan pois. Jää siis enemmän aikaa itse talkoiden valmisteluihin. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin maalaustalkoot, jotka alkavat maalien ja pensseleiden hakemisella lähimmästä rautakaupasta ja tikkaiden metsästyksellä kaverin kummisedän mökin vintiltä. Vähintä, mitä isäntäväki voi vastineeksi ilmaiselle työväelle tarjota, on hankkia kaikki tarvikkeet valmiiksi. Sekä riittävästi ruokaa ja virvokkeita. Ja palju.

Talon maalaus sopii hyvin talkootyöksi. Siinä on selkeä alku ja loppu. Se etenee joutuisasti ja työn jäljen näkee heti. Meillä maalareita oli seitsemän ja maalaukseen kului aikaa kuutisen tuntia ja maalia 36 litraa, lohisoppaa 8 litraa, paljuvettä 2000 litraa ja talkoojuomia lopputuloksesta päätellen juuri sopivasti. Kiitos kaikille talkoolaisille! Toivottavasti tulette taas maalaustalkoisiin 15 vuoden päästä. Ja ensi kesänä maalaamaan navetan.