Aarreaitta, törkytupa ja romuriihi

Ostopäätös syntyi pikaisesti elokuun alussa (Lue: Tarttuminen pientilaisuuteen). Kaupat päästiin tekemään myyjän kiireiden takia vasta syyskuussa. Mikä piinallisen pitkä aika odottaa, että pääsee tutkimaan paikkoja!

Kauppaan kuului myös irtaimisto. Eli tavarat ja huonekalut. Ja romut ja roskat. Ostohousut (Antin tapauksessa kevytoppahousut) jalassa tehty ostopäätös hankkia ”tyhjillään” oleva talo alkoi konkretisoitua, kun ensimmäistä kertaa pääsimme sisään omilla avaimilla. Elokuisessa asuntoesittelyssä oli varmaan ollut päässä myös ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit. Torppahan oli täynnä roinaa; lukuisia huonekaluja, patjoja, vaate- ja lumppusäkkejä. Leluja, kirjoja, lehtiä, astioita, valaisimia. Verhot heiluivat riekaleina rikkinäisten ruutujen edessä. Navetan päädyssä oleva suuli oli niin ikään täynnä romua. Ja navetta. Ja myös ystävämme riihi (josta lisää myöhemmin). 


Itse seisoskelisin varmaan vieläkin siellä paniikin sekaisen avuttomuuden tunteen lamauttamana miettimässä, että mistä tässä edes aloittaa, mutta Antti oli jo kantanut sohvan ulos. Siitä sitten aloitettiin armoton karsinta: mitä heitetään suoraan pois, mitä säästetään? Löydettiin paljon myös säilyttämisen arvoisia, vaikkei arvokkaita asioita. Sympaattisia pieniä puujakkaroita kertyi eri nurkista iso kokoelma. Nostalgisia limonadipulloja, säilyketölkkejä ja laatikollinen viikattuja muovikasseja vuosikymmenten takaa. Löytyipä keittiöstä myös muutama piippuleimainen astia. Antti oli innoissaan vanhoista puusepän työkaluista. Ja tästä sukkahousupaketista ei voi olla muuta kuin innoissaan:


'
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!



Kommentit

Lähetä kommentti