Ostopäätös syntyi pikaisesti elokuun alussa (Lue: Tarttuminen pientilaisuuteen). Kaupat päästiin tekemään myyjän
kiireiden takia vasta syyskuussa. Mikä
piinallisen pitkä aika odottaa, että pääsee tutkimaan paikkoja!
'
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Kauppaan kuului myös irtaimisto. Eli tavarat ja huonekalut.
Ja romut ja roskat. Ostohousut (Antin tapauksessa kevytoppahousut) jalassa
tehty ostopäätös hankkia ”tyhjillään” oleva talo alkoi konkretisoitua, kun ensimmäistä
kertaa pääsimme sisään omilla avaimilla. Elokuisessa asuntoesittelyssä oli
varmaan ollut päässä myös ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit. Torppahan oli täynnä
roinaa; lukuisia huonekaluja, patjoja, vaate- ja lumppusäkkejä. Leluja,
kirjoja, lehtiä, astioita, valaisimia. Verhot heiluivat riekaleina rikkinäisten
ruutujen edessä. Navetan päädyssä oleva suuli oli niin
ikään täynnä romua. Ja navetta. Ja myös ystävämme riihi (josta lisää myöhemmin).
Itse seisoskelisin varmaan vieläkin siellä paniikin sekaisen
avuttomuuden tunteen lamauttamana miettimässä, että mistä tässä edes aloittaa,
mutta Antti oli jo kantanut sohvan ulos. Siitä sitten aloitettiin armoton
karsinta: mitä heitetään suoraan pois, mitä säästetään? Löydettiin paljon myös
säilyttämisen arvoisia, vaikkei arvokkaita asioita. Sympaattisia pieniä puujakkaroita
kertyi eri nurkista iso kokoelma. Nostalgisia limonadipulloja, säilyketölkkejä
ja laatikollinen viikattuja muovikasseja vuosikymmenten takaa. Löytyipä keittiöstä
myös muutama piippuleimainen astia. Antti
oli innoissaan vanhoista puusepän työkaluista. Ja tästä sukkahousupaketista ei
voi olla muuta kuin innoissaan:'
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Sukkapöksyt näyttää tutulta 80- luvulta kai
VastaaPoista