Keittiöremonttia osa 1.

Talven tultua, vaikkei se vielä ole edes tullut, on pientilalla ollut tapahtumaköyhää. Jotain sentään on tehty. Nimittäin hiljalleen nykerretty keittiötä valmiiksi. Remontti on edennyt hitaasti, mikä on postiivinen asia; hitaastitekemisen filosofian opettelu tiedostettiin jo ennen projektin alkua suurimmaksi haasteeksi.






Talossa on pyritty säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäisyyttä, mutta keittiökaapisto oli alusta pitäen tuomittu uusittavaksi. Yhdelle seinustalle kovalevystä ja rimoista rakennettu kaapisto vaikutti jo alkujaan väliaikaiseksi väsätyltä, eikä todennäköisesi ollut edes alkuperäinen. Tiskipöytä ja kuivauskaappi laitettiin jemmaan, ja ne saattavat saada joskus uuden elämän kesäkeittiössä tai kokossa.



Muuten huoneena keittiöstä ei tarvinnut paljoa purkaa. Ainoastaan ulkoseinään apulantasäkeistä toteutettu höyrynsulku poistettiin, ja laitettiin uudet huokolevyt seinään. Alkuperäinen paneelikatto kittailtiin ja maalattiin. Lattia vielä odottaa maalia. Muurista on poistettu vanha maali ja rappauksen halkeamat paikattu. Alkuperäinen puuhella on tarkoitus nostaa vähän ylemmäs muuraamalla sen alle sokkeli. 

Erillistä liettä ei ole tarkoitus hommata, vaan paistohommat pyritään tekemään puuhellalla. Sen päälle tulee ehkä huuva, jonka avulla käryt yritetään ohjata valmiiseen ilmahormiin. Tämä siitä syystä, ettemme halua laittaa tilaan erillistä liesituuletinta, koska minä, Antti, koulutusta vaille valmiina rakennusmestarina en halua vaarantaa talon erinomaisesti toiminutta painovoimaista ilmanvaihtoa. Sähköuuni kuitenkin päädyttiin hankkimaan, koska olemme uusavuttomia surkimuksia. 






Toinen meille itsestään selvä nykyajan elämää helpottava aparaatti on tiskikone. Tämä jakaa ihmiset mielipiteineen kahteen leiriin: he, jotka haluavat käyttää vapaa-ajanasunnollaan viettämästään hereilläoloajasta 65 % käsintiskaamiseen, ja me, jotka emme halua. Siksi tiskikone. 

Ja kun kerran vauhtiin on päästy niin vielä yksi helpotus pitää tunnustaa. Nimittäin mökkihana. Tällä saa siis lämmintä vettä ilman vesivaraajaa. Kuulemma kätsy peli. Jos tällä tavalla saa käsienpesuprosenttia nostettua ja vastaavasti vatsatautitapauksia vähennettyä edes yhdellä, on laite maksanut itsensä takaisin henkisen pääoman kasvuna. 

Tiskikone ja mökkihana vaativat paineveden sisätiloihin, joka on tietenkin huono ja paha ja kamala asia. Silloin, kun vesi ja viemäri vedettiin taloihin sisälle, alkoivat kosteus- ja edelleen home- ja sisäilmaongelmat yleistyä (ja vastaavasti monet muut ongelmat, kuten lapsikuolleisuus ja mielenterveysongelmat kääntyivät laskuun, mutta se on sivuseikka), eli se on vanhalle puutalolle ehdoton riski. Onneksi meillä vesijohtoa joudutaan vetämään sisätiloihin vain metrin verran, joten riskit on pyritty minimoimaan.

Itse kaapistot rakentuvat 18 mm vanerilevyrungosta ja ovet helmiponttipaneelista. Pöytälevy on tammea ja allas posliinia. Takaseinään tulee puoli- tai paremmin neljäsosapaneeli ja avohyllyjä, yläosa tapetoidaan.






Nyt keittiön vaihe on siis tämä. Seuraavassa osassa esitellään toivottavasti valmiimpi lopputulos. Eli homma jatkuu pinkopahvittamalla ja tapetoimalla seinät. Saas nähdä, millainen tulee. Ainakin suunnittelijan visio on ollut tarkka.







Kommentit

Lähetä kommentti