Ennen remontoinnin aloittamista on hyvä miettiä, miten ja ennen kaikkea miksi remontoi. (Sen sijaan sitä, miksi on ajautunut vanhaa pientilaa remontoimaan, ei kannata miettiä ainakaan rationaalisen vastauksen löytämisen toivossa!) Yksi neuvo on asua remonttikohteessa vuosi ennen suurempiin töihin ryhtymistä. Vuodessa suunnitelmat hioutuvat ja saattavat muuttua paljonkin alkuperäisestä ajatuksesta. Ainakin niitä töitä, jotka muuttavat pohjakuvaa, kannattaa miettiä pidempään. Esimerkiksi huonejaon muutoksia. Rakennukselle vahinkoa aiheuttavien vaurioiden ja puutteiden korjaukset voi ja pitääkin aloittaa nopeasti. Ja näitähän vanhoissa taloissa piisaa!
Mehän emme tietenkään jaksa odottaa vuotta. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä meillä on aika selkeä remontoimisfilosofia pientilamme kanssa; vain rikkinäinen uusitaan, kaikki muu kunnostetaan vanhaa kunnioittaen. Tällaista tapaa kutsutaan kunnostamiseksi tai peruskorjaukseksi, jolloin paikat korjataan yhtä hyviksi kuin ne olivat uutena. Ei ole tarkoitus kuitenkaan entisöidä, eli palauttaa kaikkia tismalleen saman näköiseksi. Värit ja kuosit saa siis muuttua, mutta niissäkin tavoitellaan aikakaudelle tyypillisiä ratkaisuja ja varsinkin materiaaleja. Joiltain osin voidaan puhua myös saneeraamisesta eli perusparannuksesta, jolloin toiminnallisuus paranee alkuperäisestä. Esimerkkinä voisi olla vanhan liiton huusin korvaaminen kompostoivalla.
Yksi riski vanhan talon kunnostamisessa on ylikorjaus. Siihen sortuu helposti. Monessa tapauksessa puretaan liikaa rakenteita. Sellaisiakin, joita ei välttämättä tarvitse. Tämä on toki monesti houkutteleva vaihtoehto, sillä kokonaan uuden rakentaminen on usein helpoin tapa. Ajatellaan myös, että nyt samalla vaivalla vaihdetaan/uusitaan, kun kerran hommaan on ryhdytty. Silloin on suuri vaara, että rakennuksen alkuperäinen henki pääsee katoamaan. Onneksi nykyään taidetaan paremmin ymmärtää vanhan arvo. Vielä 80-luvulla valitettavan usein purettiin vanhat tulisijat, ja uusittiin alkuperäiset ovet ja ikkunat käyttöiältään ja laadultaan huomattavasti heikompiin.
Vanhat, korjauskelpoiset rakenteet, on usein kannattavampaa korjata kuin uusia myös taloudellisessa mielessä, jos työn pystyy itse tekemään (eikä laske itselleen palkkaa). Ikkunat ovat tästä hyvä esimerkki: niiden kunnostaminen ei vaadi suuria investointeja työkaluihin, materiaalikustannukset ovat pienet, ja työ onnistuu kaikilta tervekätisiltä ja sinnikkäiltä ihmisiltä. Ikkunoiden kunnostaminen itse on monta kymmentä kertaa edullisempi vaihtoehto kuin niiden uusiminen. Lisäksi vanhoissa, kunnostamiskelpoisissa rakenteissa on tavallaan takuu: ne ovat jo osoittaneet kestävänsä. Korjattuina ja huollettuina voidaan olettaa niiden kestävän yhtä pitkään jatkossakin. Uudemmissa, huoltovapaissa (huoltovapaa=ei voi korjata) ei yhtä konkreettista takuulupausta voida antaa.
Vanhaa rakennusta korjattaessa käytetään usein termiä perinnerakentaminen. Sille on vaikea löytää tarkkaa määritelmää, mutta usein se ymmärretään rakentamiseksi, jossa käytetään perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja välineitä. Itse ymmärrän hyvin tuon ensimmäisen kohdan; materiaalit. Perinteisillä materiaaleilla on erittäin pitkät käyttökokemukset ja ennen kaikkea käytännössä. On eri asia, toimiiko maali laboratoriossa luoduissa, todellisuutta mukailevissa olosuhteissa vai ihan oikeasti talon seinässä. Vanhojen välineiden käyttö on mielestäni perusteltua joissakin tapauksissa. Esimerkiksi naulapyssyllä tulee erilaista jälkeä kuin vasaralla (varsinkin kun lyö joka toisen lyönnin ohi). Sitä taas lauta ei tiedä, katkaistaanko se sirkkelillä vai käsisahalla, jos tavoitteena on mahdollisimman suora sahaus.
Joskus törmää perinnerakentamisessa aika tiukkaan linjaan juuri näiden työtapojen ja välineiden suhteen. On perinnerakentajia, joiden mielestä on vain yksi ainut oikea tapa toimia, ja se on tapa, jolla ennen vanhaan tehtiin. Punamultamaalin keittäminen kyläsepän valmistamassa rautapadassa tuohivirsut jalassa voi olla hauskaa, mutta ei suuremmin paranna maalin ominaisuuksia. Yhtä hyvää tai jopa parempaa maalia voi hakea kaupasta (kunhan hakee hevosella). Jokainen tehköön itse oman määritelmänsä perinnerakentamiselle. Meille se tarkoittaa rakennusten kunnostamista vanhaa kunnioittaen, perinteisillä materiaaleilla ylikorjaamista välttäen. Kevyttoppahousut jalassa, kesät talvet.
Kommentit
Lähetä kommentti